Isänpäivän kunniaksi halusin leipoa jotain tosi makeaa ja suklaista – siitäkin huolimatta että mies toivoi mansikkakakkua… Onneksi suklainen kakkukin kelpasi kun tuoreita mansikoita ei kaapeista löytynyt 
Kuin tilauksesta bongasin Suklaamarenkia-blogin Heidin suklaa-karamellibrownies -reseptin. Heidin kuvat näyttivät niin herkullisilta, että olihan minunkin pakko tuo ohje testasi. Vaikka se tiesikin ensikosketusta kondensoituun maitoon… en oikein edes tiedä miksi olen moista vältellyt tähän asti.
Tosin melkein luovuin yrityksestä eilisiltanakin lueskeltuani ohjeita kondensoidun maidon keittämisestä… Olin kuvitellut kiehauttavani sen kattilassa viidessä minuutissa mutta että purkkeineen päivineen piti keitellä kolmatta tuntia!? Ja valmistautua pilalle menevään kattilaan (purkista irtoavan liiman vuoksi) sekä ympäri keittiötä mahdollisesti roiskuvaan tahmeaan kinuskiin 
Sitten löysin ohjeet mikrossa lämmitykseen mutta myöskin jonkun kommentin kuinka lopputuloksena oli mustaa mönjää… No, lopulta päätin kaataa maidon purkista kattilaan ja kiehauttaa sellaisenaan. Yhtään en tiedä millaista tuon kondensoidun maidon pitäisi keitettynä olla tai miltä sen pitäisi näyttää ja maistua mutta mulla siitä tuli siis tuollaista vaaleaa kittiäistä? Kuuluisiko lopputuloksen olla tummempaa? Mielikuvissani kun kuvittelin sen olevan sellaista kinuskikastikkeen sävyistä ja makuista tavaraa.
Niin tai näin, sain kakun viime yönä valmiiksi ja tänä aamuna sitä jännityksellä pieniksi paloiksi leikkelin. Ja hyvää tuo kyllä on! Hirvittävän tuhtia mutta hyvää. Kerrankin sellainen leipomus mitä edes minä (ja se on ihme!) en pysty syömään kerralla kaikkea
Kannattaa vielä lukaista tuo tarkempi valmistusohje Heidin blogista. Minulla vuoka taisi olla hieman liian pieni – olisin näet halunnut paloista hieman ohuempia. Ja heh, ohjeessa käskettiin siis sulattamaan ensin suklaa ja voi keskenään ja lisäämään seokseen sokeri, ja sitten vasta muut aineet. No, eipä tullut luettua ohjetta riittävän huolellisesti sillä sekoitettiin sokeri muiden kuivien aineiden kanssa – ihan hyvin näemmä onnistui myös niin. Kermaa laitoin kokonaisen desilitran ja mielestäni päällisestä tuli ihan sopivaa. Ja mitä tulee vielä kondensoidun maidon keittämiseen, niin keittelin sitä varmaan turhankin kauan, viitisentoista minuuttia – todeten lopulta (käsi ja niska vartin vatkaamisesta totaalijumissa ) ettei seos enää ollut aikoihin muuttanut muotoaan eikä väriään…
Mutta nyt sunnuntaihommiin – pyykinpesua ja paikkojen järjestelyä. Sitten tyttöjen toivomuksesta pihviä mustapekka-kastikkeessa… Sitten suklaa-karamellibrowniet kainaloon ja mummivaarilaan isänpäiväkahville ♥ Hyvää isänpäivää kaikille!
