Hyvää Isänpäivää ja sunnuntai-iltaa! Täällä isänpäivää ollaan vietetty pitkälti tavallisen sunnuntain tapaan. Sovittiin jo eilen illalla ettei iskää tarvitse herätellä sen kummemmin eikä aamupalaa roudata sänkyyn. Jokainen sai siis nukkua niin pitkään kuin nukutti ja onnitella isiä omaan tahtiinsa. Päivä täyttyi myös harrastuksista mutta ehdittiin me sentään kakkukahvit juoda treenien välissä. Niinpä kuvien kakusta ei olekaan enää jäljellä kuin pieni siivu… Kakku tosin korkattiin jo eilen mummivaarilassa.
Menneellä viikolla suunnittelin leipovani elämäni ensimmäisen naked caken isänpäiväksi – ja perjantai-iltana ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Siinä vaiheessa olin tosin jo onnistunut vaihtamaan suunnitelmaa ties kuinka monta kertaa – milloin tavasin suklaakakun, milloin mansikkakakun ohjetta, puhumattakaan niistä sadasta muusta vaihtoehdosta. Miten niin mulla on aina päättämisvaikeuksia…?
Perjantai-iltana kakkupohjia tehdessäni en vieläkään ollut päättänyt millä reseptillä kakun toteuttaisin… Pohjan tein (kauhealla kiireellä ennen illan Vain elämää -jaksoa) K-ruoan naked cake -ohjeella eli pohjasta tuli siis suklainen. En kuitenkaan laittanut kaakaojauhetta ihan niin paljon kuin mitä sitä alkuperäisessä ohjeessa oli sillä en halunnut kakusta liian suklaista. Lauantaiaamuna päädyin tekemään täytteen mukaillen Jotain maukasta -blogista löytämääni mustikkakakun ohjetta. Hieman jännitti miten suklainen pohja ja mustikkainen täyte sopisivat yhteen…
Vaan arvatkaapa mitä. Nehän sopivat yhteen aivan uskomattoman hyvin! Sillä erotuksella, että olin vahingossa sulattanut pakkasesta mustikoiden sijaan pussillisen mustaherukoita 
Enkä edes itse tajunnut asiaa! Vasta mummivaarilan kahvipöydässä muut totesivat, että kakun päällä olleet marjat maistuivat kyllä ihan mustaherukoilta… Kakusta siis tuli puolivahingossa suklaamustaherukkakakku. Ja siinä sivussa wannabe naked cake koska tuo pahuksen suklaakuorrute onnistui valumaan miltei koko kakun yli. Sen oli näet tarkoitus valua vain ihan vähän…
Mitä muuta tästä täytekakkukokeilusta opin kuin tarkistamaan pari kertaa mitä marjoja pakastimesta sulatan… Ainakin sen, että suklaakuorrutteen pitää olla tarpeeksi jäähtynyttä ja kiinteää. Ja sen, että kakku on sitä parempi mitä ohuemmaksi nuo kakkupohjakerrokset saisi leikattua (nyt jäivät hieman liian paksuiksi). Niin ja pohjia pitää näemmä kostuttaa ihan reilulla kädellä.
Harmittelin ensin kakun ulkonäköä jonkin aikaa ja ehdin jo päättää etten edes kuvaisi kakkua blogiin asti. Mutta sitten totesin, että naked or not, ihan hauskan näköinenhän tuosta tuli. Ja jospa tämä(kin) leipomisyritykseni jälleen rohkaisisi muitakin jauhoporopeukaloita kokeilemaan jotain ihan uutta ja astumaan keittiössä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sillä muutamasta kömmähdyksestä huolimatta tästä kakusta tuli paljon paremman makuinen kuin mitä olin uskaltanut kuvitellekaan.
Nyt lenkkivaatteet niskaan ja kävelylle. Mulla on ties monettako päivää kurkku kipeänä ja nenä tukossa mutta pakko päästä haukkaamaan happea! Eilen kun ulkoilut jäivät kokonaan väliin, kiitos mummivaarilavisiitin ja James Bondin (että mä niin tykkään Daniel Graigista, siinä mies ihan mun makuun). Pakko vielä liittää tähän loppuun uuden Bondin tunnusbiisi – tykkäsin tuosta jo ensi kuulemalta eilen leffassa ja vähintään yhtä hyvältä kuulostaa edelleen. Tiedän siis mitä kuuntelen kävelyllä.
Mukavaa isänpäivän iltaa kaikille ღ
ps. teen erillisen postauksen kakkureseptistä vaikka huomenissa…